Muutama vaellus takanapäin
Nyt kun kokemusta on tullut muutamasta retkestä, joita ainakin pituuden puolesta voi kutsua vaellukseksi (Osa Karhunkierrosta, Kuivin Reitti, Lemmenjoki [tulossa julkaisu kohtapuoleen]), on varusteiden ja taitojen päivittäminen ajankohtaista. Ohessa juttuja, jotka ovat nousseet retkillä esiin.
VARUSTEET
Sääolosuhteet -sade ja kosteus
Takki ja housut
Olen pitkään miettinyt, miten pärjäisin kosteuden kanssa vaelluksella. Vieläkään ei kunnon sadejaksoa retkilleni (ole onneksi) tullut, mutta Karhunkierroksella sain pienen kosketuksen sateeseen ja Kevolla sekä Lemmenjoella oli ajoittaista tihkusadetta ja kosteutta paljon. Karhunkierroksella minulla oli mukana Häglöfsin LIM -kuorihousut ja Mammutin Kento Hs Hooded Jacket (miesten malli), joita pääsin kuivailemaan autiotupaan. Mammutin takki oli paksumpaa materiaalia kuin LIM ja se kuivui huomattavasti hitaammin ja huonommin. Entä jos olisin joutunut kuivaamaan sitä nuotion yhteydessä? Olisiko kuivumiseen mennyt ikuisuus?
Ehkä tärkein oppi sieltä oli se, että mitä painavampi/useampia kerroksia takissa, sitä hitaammin se kuivuu. Sen seurauksena en ota enää muita kuin ohuita kuoritakkeja mukaan. Joten LIM-housujen lisäksi mukaan lähtee LIM-takki ja tarvittaessa aluskerrastoja mikäli on kylmempää, ei esim. verkkokalvolla olevaa Goretex-takkia. Tämä yhdistelmä toimii myös tuulivaatteina jos tarve vaatii.
Säärystimet
Viime vuonna matalien kenkien kanssa ongelmaa oli kahdenlaista: joko roskien meneminen sisään kenkiin tai sukkien kastuminen aamukasteessa. Päädyin ratkaisemaan ongelman matalilla säärystimillä. Liikkeissä vedenpitävien ja istuvien säärystimien osalta tarjontaa oli todella huonosti. Ostin La Sportiva Winter Running Gaitersin (hox. koot tässä ovat todella pienet), mutta esim. vetoketjut vaikuttivat vettäläpäiseviltä ja isoinkin koko oli vähän siinä ja tässä olisiko ollut liian nafti, että vetoketjut olisivat auenneet reissussa. En ollut myöskään varma säärystimien kestävyydessä, hengittävyydestä kuumalla ilmalla tai siitä kuinka nopeasti ne kuivuisivat kastuessaan. Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen tilaamaan Oulun Shelbyoutdoorista goretex-kangasta ja ompelemaan omat säärystimet La Sportivista mukautetuilla kaavoilla. Lopputulokseen olen ollut hyvin tyytyväinen ja voinkin suositella kaikille ensin mainituista ongelmista kärsiville lyhyitä säärystimiä ratkaisemaan ongelman.
Teltta ja sen kuivaaminen
Hieman pohtimisen aihetta itselleni on antanut MSR Hubba Hubba sen vuoksi, ettei sitä varsinaisesti pystytetä päälliskangas ensin. Sen saa kyllä tehtyä pujottaen tukirangan maavaatteen lenkkeihin, mutta siinä on hieman tekemistä, koska pingotus ei ole kovin kireä (verrattuna sisäteltan lenkkeihin). Viime retkilläni jouduin lähes jatkuvasti joko pystyttämään teltan niin tai vähintään vaihtamaan sisä- ja ulkoteltan lenkkien paikkaa normaalin pystytyksen jälkeen jos aamulla/yöllä oli odotettavissa sadetta, mikäli halusin purkaa sisäteltan helpommin ensin rinkkaan ja omaan pussiin. Olen siis sateelta varautumisen takia päätynyt jakamaan teltan rinkkaan kolmessa osassa: päälliskangas keppeineen ja maavaate ovat rinkan ulkopuolella ja sisäkangas omassa vedenpitävässä pussissaan teltan sisällä.
Pystytys oli kohtuullista, mutta nyt ei tuullut -heräsi kysymys miten vastaava onnistuisi myrskyssä, ehkei niinkään helposti?
Ratkaisuksi olen ajatellut tekeväni Hubba Hubballe pystytysnarun, jossa kireys olisi parempi ja sen saisi ylös ihmeitä värkkäämättä. Joku oli näin omalle teltalleen tehnyt ja idea vaikutti todella hyvältä.
Mitä tulee kuivaamiseen, niin olen ottanut käyttööni monen suositteleman salaisen aseen: Wettex-pyyhkeen. Eihän tuo nyt telttaa kokonaan kuivaa, mutta sillä saa suurimmat vedet pois viemästä painoa. Eli ihan aiheesta tästä kikasta on puhuttu. Tämän lisäksi yritän saada teltan (ja maavaatteen) kuivattua mahdollisimman nopeasti joko auringossa tai tuulisessa, mutta poutaisessa säässä, mikäli vain on mahdollista. Kun ulkoteltta on rinkan ulkopuolella, nopeutuu tämäkin asia huomattavasti.
Makuupussista
Mitä tulee makuupussiin, niin päivitin makuupussini lämpimämpään ja kevyempään eli Cumuluksen Panaya 600 (naisten comfort -6 C) kulkee nyt keväästä syksyyn mukana. Minulla kyseinen pussi on toiminut hyvin ja olin tyytyväinen viime vaelluksella, ettei ilman kosteus aiheuttanut pussin kostumista tai lämpöarvojen heikkenemistä. Lämpimämmällä ilmalla availen pussia enemmän, mutta aika pitkälti plussakeleissä nautin sen lämmöstä. Ja niin, minullahan on kesälläkin merinovillavaatteet päällä ja jos ei ole +15- ylöspäin, myös merinovillainen kauluri, pipo ja sormikkaat päällä. Olen kokenut, että tämä toimii sekä viileämmällä että lämpimämmällä ilmalla.
Epäsovinnaisuus jatkuu eli pjkenkä- ja housupäivitys
Housut
Olen päätynyt omassa retkeilyssäni käyttämään tylysti hengittäviä 3/4 leggingsejä +9 C – +20+ C ilmoilla. Hyttys/tuuli/sade/lämpölisänä toimivat aikaisemmin mainitsemani LIM-housut, jotka ovat kohtuulliset myös lämpimälläkin säällä. Tämä kombo on keveyden lisäksi myös toimiva, joten en näe syytä ”vaellushousuille”. Olenkin pohtinut, mikä funktio virallisilla tai ”oikeilla” vaellushousuilla oikeastaan on sen ulkopuolella, että ´koska vaeltaa, tulee niitä käyttää´. Taskujahan niissä on useampi, mutta ainut, jota varsinaisesti tarvitsen (kännykkätasku) on integroitu rinkkaani. Suojausargumentti vahvemman kankaan puolesta on tietty ihan järkevä, mutta kuumalla ilmalla monet käyttävät shortseja tai ottavat lahjeosan pois -ja minulla tulee melkein aina kuuma joten tilanne on sama ilmankin. Omat leggingsit ovat kaiken lisäksi todella hengittävät, eivätkä purista, ovat joustavat, eivätkä tuntuneet likaisilta/nihkeiltä koko kahden viikon ajan, jotka olivat päälläni viime reissussa. Joten kuten vaelluskengissä, en tässäkään asiassa kangistu yleisen mielipiteen pariin (jos joku kokee pahennusta asuvalinnoistani).
Myöhäissyksyllä kylmemmillä kelillä taas olen käyttänyt päiväretkillä pitkiä talvijuoksuleggingsejä, jotka toimivat niin hölkkä kuin muillakin retkillä.
Paljasjalkakenkäsaaga
Olen nyt kaikki vaellukseni paljasjalkakengillä tehnyt ja takaisin ei ole menemistä. Ainut jousto, minkä olen huomannut järkeväksi tehdä, on päivittää tarvittaessa pohjalliset. Eli joko uusiin samanlaisiin tai hieman paksumpiin. Itsellä päkiät ovat suurimmassa kulutuksessa, mutta tämäkin on verrannollinen siihen, miten ehtii jalkoja rinkaan totuttaa ennen retkeä.
Olen tässä testaillut nyt muutamia kenkiä luottopj-vaelluskenkieni Joe Nimble Wondertoesien ohella kun viime vuonna vasen isovarpaani ärsyyntyi kengän yläosan vähäisestä tilasta verrattuna sandaaleihin kun kävelin niillä Karhunkierroksen alkupäässä ensimmäiset 8 km. Testasin mm. kalvollisia kenkiä (Feelmax Kuuva), mutta nopeasti kävi selväksi miksi kalvollisia kenkiä en vaellukselle todellakaan halua: kostuessaan (näissä kengissä sisäpuolelta hengittämättömyyden takia) kuivattaminen vie ikuisuuden. Mielummin nahkaiset, jotka ovat vettähylkivät rasvattuna tai hengittävät ja nopeasti kuivuvat kengät.
Koska korvaavia kenkiä ei löytynyt päädyin tunkemaan pahvitollot Wondertoesien kärkien sisälle talveksi niitä venyttämään enkä koskenut sandaaleihin tänä vuonna ollenkaan ennen vaellusta, mikä onneksi pelasti tilanteen. Mutta tästäkin oppi. Vaihdoin myös sukat ohuempiin, tosin päkiästä ja kantapäästä vahvistettuihin merinovillasukkiin, jotka hengittävät enemmän kuin lämpimämmät versiot.
Nenäliinoista ja niiden painoista
Yksi päivitys viime vuoteen oli nenäliinat. Tajusin kantavani käytännössä isoa nenäliinapakkausta mukana (käytin nenäliinoja myös wc-papereina), joka vie tilaa ja painoa rinkasta todella paljon. Yksi yksittäispakattu nenäliina painaa 27g, siinä missä kokonainen wc-paperirulla n. 72g (riippuen rullasta). Nenäni vuotaa välistä aika paljon ja jos aion varautua siihen, joudun kantamaan ihan liikaa nenäliinapakkauksia. Testasin muutamaa eri vaihtoehtoa ja päädyin saksimaan Biwakin retkipyyhkeen (mikrokuituliina) osiin. Saksin osiot myös jaloille, kattilan putsaukseen ja iholle. Nenäliinat erottaa reiästä pyyhkeen reunassa, josta seen ne kuivumaan rinkkaan. Koko Biwakin pyyhe painaa pusseineen 80g, joten olisikohan saksituilla liinoilla (jalat, kattila, iho, 7 nenäliinaa) tullut painoa hyvin alle 40g, koska liinaa jäi vielä jäljelle. Wc-paperin korvasin nyt ihan oikeilla wc-rullilla. Paino ja tilasäästö on huomattava. Nenäkäyttöön olevia mikrokuituliinoja pesin ja kuivasin (nuotion reunalla) pitkin matkaa ja tämä toimi hyvin, koska ne kuivuvat todella nopeasti. Hankin myös A-vita Plus -nenäsuihketta, joka kosteuttaa kalvoja ja näin ollen sen pitäisi auttaa niistämiseen. Käytin sitä muutaman kerran testiluontoisesti, mutten tarvinnut sitä kesän vaelluksilla tällä kertaa ollenkaan.
LIHASKUNTO/HUOLTO ja JALAT
Olin tänä vuonna yllättynyt siitä kuinka hyvin jaksoin parin viikon aikana kävellä 148 km muutaman päivän tauotuksella retkien välissä. Olen jumpannut koko vuoden (painotus ensisijaisesti vatsalihaksiin, sitten selkään ja vähiten pakaroihin) ja tänä vuonna yleisfiilis oli hyvä enkä tuntenut olevani jumissa. Kuitenkin muutama asia tuli esiin, joista lyhyesti.
Toimiva asento, mukavat hartiat
Selkälihasten vahvistaminen on selvästi suuri osa jumiutumisen välttämistä, mutta tänä vuonna pidin erityisesti huolta myös siitä, että aamuisin ja iltaisin tein hartioita avaavia liikkeitä. Toimi. Sen lisäksi tajusin, että heti kun löysään lannevyötä ja rinkan painopiste muuttuu, muutan pääni asentoa etukumarammaksi, jonka seurauksena niskani tulevat kireämmäksi. Korjatessa vyön niskan tilanne korjaantui heti ja kireys hävisi. Päädyinkin seurailemaan tietoisesti kroppani viestejä ja mikäli hairaannuin väärään asentoon, pystyin korjaamaan tilanteen lähes välittömästi.
Jalkapohjien hyvinvointi: Teipata vai eikö teipata?
Kevon vaelluksella lähdin teippailemaan jalkapohjia jo ennen vaellusta. Teippasin ne kohdat, jotka viime vuonna olivat oireilleet (oikeasta jalasta vesikellon mahdollinen paikka ja vasemmasta päkiän kohta, joka -vasemman jalan ollessaan lättä- rasittuu helpommin). Heti vähäisimmistäkin oireista lätkin päälle vielä hiertymäteipit. Teippasin kinesioteipillä, mutta en voi suositella ainakaan ainoaksi ratkaisuksi: kiinnittyy hyvin ja joustaa, mutta poisotto aiheutti (onneksi vasta) viimeisenä päivänä sen, että toisesta jalkapohjasta lähti samalla myös ihoa irti (ehkä kannattaa mielummin teipata urheiluteippi alle – kinesioteippi päälle, jos aikoo teippailla).
Teippauksista huolimatta toiseen jalkaan tuli vesikello, tosin eri kohtaan kuin aikaisemmin ja tuntui jopa siltä, että teippaukset olisivat edesauttaneet sen muodostumista. Tosin se, mikä todennäköisimmin oli syynä vesikelloon, mitä en tajunnut kuin vasta loppumatkasta, olivat kuluneet kengänpohjalliset! Siis en puhu täysin kuluneista pohjallisista vaan sellaisista, johon oman jalkapohjasi askel on jo muotoutunut (esim. minulla on Wondertoesilla tietyt kohdat pohjallisista hieman askelluksesta painautuneet). Vaihdoin kengänpohjalliset ja pidättäydyin teippaamasta jalkoja ollenkaan Lemmenjoella. Jalkapohjat olivat kuin olivat tyytyväiset. Tietenkin rinkassa painoa oli myös vähemmän reitin lyhyydestä johtuen (verrattuna Kevoon).
Satsasin tämän vuoden reissuilla myös siihen, että otin kenkiä pois aina kun oli mahdollista ja annoin jalkapohjien hengittää. Mikäli lähellä oli puro, saatoin käydä kahlailemassa siellä. Vahva veikkaukseni on myös se, että päivämatkojen pituus verrattuna kuormitukseen ja siihen, onko jalkapohjia kuormitukseen totutettu on suoraan verrannollinen tuleviin hiertymiin. Ajattelin ottaa ehkä ensi vuonna tavaksi (joku jossakin facebook-sivulla tästä asiasta hoksautti) pysähtyä joka tunnin jälkeen n. 10 minuutiksi, jolloin otan rinkan ja kengät pois jalasta hetkeksi. Tämä voisi olla hyvä taktiikka pitkiä vaelluksia ajatellen.
Yllätysjumi automatkan päätteeksi ja mitä sen jälkeen
Vaikka koko reilu kaksi viikkoa meni hyvin enkä tuntenut olevani missään vaiheessa mitenkään jumissa, onnistuin saamaan oikean alaselän pakaran yläpuolelta täysin jumiin (lonkankoukistaja ehkä..?) tullessani kotiin ja purkaessani autosta tavaroita siinä 11 aikoihin illalla. Sen verran jumiin, että kipu säteili etureiteen enkä pystynyt nostamaan oikeaa polvea ylös ja sukkien/kenkien laittaminen päälle oli todellinen haaste.
Viikonlopputyön lähestyessä alkoi tilanne hieman huolestuttamaan, mutta onneksi työnantajallani on sopimus paikallisen jäsenkorjaajan kanssa ja sain kuin sainkin ajan sinne lähes heti. Olen aikaisemmin käynyt kyseisellä henkilöllä alaselkäkivun takia (johtui talvella liukastumisesta), joten huokasin suuresti helpotuksesta, koska tiesin, että saisin apua. Viimeksikin syynä oli jumissa oleminen ja niin se oli tässäkin tapauksessa (ja siltä se tuntuikin). Jumi alkoi lieventyä käsittelyn jälkeen jo seuraavana päivänä ja vaikka koko liikerataa ei vielä ollut saatavilla, sain mentyä töihin ongelmitta.
Mitä sitten käsittelyssä selvisi? Ilmeisesti olin jumissa lantiosta jalkoihin. Lääkkeenä froteepyyhkeellä jalkojen hieromista verenkierron vahvistamiseksi ja hän suositteli minulle myös käymistä alaselkä-alaraajojen hieronnassa. Mikä jäi pohtituttamaan on se, miten vältän vastaavat ongelmat jatkossa. Tietenkin siihen kuuluu nyt tämän seurauksena jalkojen ja lonkan lihasten vahvistaminen niiden hieromisen lisäksi. Ja ennen ensi vuoden vaelluksia, valmistautuminen on tehtävä paremmin (tänä vuonna en ehtinyt, koska mursin toisen jalan isovarpaani vain 2 kk:ta ennen vaellusta ja siitä ensimmäinen 3 viikkoa meni kovapohjaiset kengät jalassa kävellen ja loppuaika rasitusta välttäen jännittäen ehtiikö murtuma luutua). Monipuolinen liikunta varmasti olisi etu. Olisi hyvä myös saada selville, mitä itse vaelluksen aikana voi/kannattaa tehdä alaraajojen/selän ongelmien välttämiseksi ja liikkuvuuden ylläpitämiseksi. Pitääkin nyt pohtia mitä kaikkea tämä sisältää ja kannattaako minun käydä esim. fysioterapeutilta hakemassa ohjeita tiettyjen alueiden vahvistamiseen. Mietin nimittäin, että Fjällreven Classic 110 km oli hieno haaste suorittaa, mutta peruspalikoiden on oltava silloin kohdillaan, jottei vastaavanlaista jumittumisyllätystä tapahtuisi uudestaan.
RUOKA
Tänä vuonna menin kombolla 2 lämmintä ruokaa + 2 kylmää (toinen lämmitettävissä), jossa kylmänä ruokana oli proteiinipuuro. Ateriat olin kuivattanut itse ja tämän lisäksi herkkuna oli Real Turmetin lohipasta, LYOn kookospuuro ja Tactical Foodpackin Core Shake. Snäkseinä toimi Rainbow:n taatelipatukat (coconut & dates ja peanut & dates) ja kuivattu mango. Pääruokina olivat linssikeitto (kanan jauhelihalla), ohra-feta-kanan jauheliha, spagettikastike, italianpata ja manteli-couscous. Kaloreita kokonaisuudessa oli n. 2700 kcal/pvä. Lisäksi varalle ostin 2 x twix-patukkaa, vaikken sokerisia tuotteita halua syödä, eikä niitä edes tee mieli (tosin nämä patukat tulivat tarpeeseen yhtenä päivänä kun tankkasin edellisen päivän energiavajetta). Painotin ruoat akselille proteiini-hiilihydraatti.
Kokonaisuudessaan paketti oli ihan ok, mutta ensi vuodelle on satsattava lisää hiilihydraatteihin. Haaveilin esim. lähes koko yhden päivän valkoisesta leivästä voilla ja miten seuraavan kerran sitä saadessani mättäisin sitä päättömästi. Se, että rasvan osuus oli ruoissa pienempi, toimi selvästi paremmin minulla ja vatsa oli tyytyväisempi. Tietty feta toi rasvaisuutta sekä mantelit manteli-couscouksessa ja olin lisännyt puuroon vielä MCT-jauhettakin. Eli rasvaa oli, olin vain jättänyt viime vuotisen snäck-pähkinät, metwurstin ja voin pois. Mitä tulee snäkseihin, niin niitä pitää vielä miettiä, jatkoon menevät ainakin kuivattu mango, joka oli todella herkullista sekä toi energiaa nopeasti. Olisi hienoa löytää toimiva proteiinipatukka, mutta ongelmana itselle on se, että vältän ruokavaliossani makeutusaineita ja sokeria. Tietty reissulla absolutisti on hieman vaikea olla jo sen takia, ettei se ole mahdollista jos käy syömässä ravintoloissa, mutta pitääkin miettiä mikä olisi se sopiva tasapaino vaelluksella. Olen kuitenkin huomannut, että ilman valkoista sokeria (tai sen johdannaisia) ja makeutusaineita palautuminen on parempi ja suolisto on tyytyväisempi, joten en ehdoin tahdoin halua tähän puuttua.
. . .
Tälläistä tällä kertaa.
.
.
.
.
.
Päiväretkeilyä 